Lähtökohdat

Kartasta ilmenee alueen laajuus. Alue on noin 100 neliökilometriä. Kartasta huomaa myös sen miten kehä I on etäämmällä keskustasta Helsingin alueella 7,5-10km verrattuna Espoon osuuteen 8,5-6km. Suurin osa alueesta sijaitsee Helsingissä, Espoosta on mukana Otaniemi sekä Laajalahden- ja Leppävaaran itäosat.

Nykyisellään alueella asuu noin 350000 asukasta. 400000 asukkaan lisäys merkitsisi 115% lisäystä jolloin asukkaita olisi 750000. Nykyisin siis vain reilu kolmasosa pääkaupunkiseudun asukkaista asuu kehä ykkösen sisäpuolella! Työpaikkoja alueella on noin 300000.

Alue on kaupunkialueeksi asukastiheydeltään ja rakennustehokkuudeltaan matala. Nykyisin asukkastiheys on 3500 as/km2, tehokkuusluku e=0,33. Suunnitelmien toteutuessa vastaavat olisivat 7500as/km2 sekä e=0,71. Tämä siis jos oletetaan että asukastiheys ja rakennustehokkuus nousevat samassa suhteessa eli käytännössä niin että säilytetään työpaikkojen ja asukasmäärän suhde. Tosin kehä ykkösen sisäpuolella on ylitarjontaa työpaikoista asukasmäärään suhteutettuna, joten rakennustehokkuuden ei tarvitse nousta samassa suhteessa asukasmäärätavoitteiden saavuttamiseksi.

Kehä I:sen sisäpuolinen rakennusala on noin 32 miljoonaa neliömetriä. Suunnitelman mukaan myös rakennusala kasvaa samassa suhteessa asukasmäärän mukaan mikä merkitsee 115% lisäystä. Tällöin rakennusala on 70 miljoonaa neliömetriä.

Jos halutaan hieman esimakua siitä millaista kaupunkirakennetta syntyy kun asukastiheys on 7500as/km2 ja rakennustehokkuus on e=0,7 tuntumassa, niin kannattaa siirtää katseensa Taka-Töölöön. Sen kaupunkirakenne saattaa tuntua urbaanilta ja tiiviiltä, mutta itse asiassa 50% Taka-Töölön pinta-alasta on viheraluetta. Yhdelläkään muulla Helsingin peruspiirillä ei ole pinta-alastaan suurempaa osuutta viheralueina.
Taka-Töölö on kuitenkin kiinteä osa kantakaupunkia, joten sen kuuluisi olla tiivis ja urbaani. Taka-Töölön puistoissa on paljon nähtävyyksiä ja helsinkiläisille tärkeitä paikkoja, mutta myös paljon sellaisia alueita jotka muuttuisivat viihtyisimmiksi pienellä tiivistämisellä. Niinpä Taka-Töölö tulee olemaan yksi ensimmäisistä suunnittelukohteistani.

Säännöt

Jos lähdettäisiin liikkeelle ajatuksella ettei mikään ole pyhää, olisi tehtävä liian helppo ja valmistuisi päivässä. Eikä tehtävä tällöin olisi tarkoituksenmukainen. Ei ole mitään järkeä osoittaa että neljänsadantuhannen uuden asukkaan asunnot mahtuvat vanhojen sekaan, vaan se että ne voidaan sijoittaa alueille viihtyisyyden kärsimättä, useissa tapauksissa jopa niin että viihtyisyys parantuu.

Lähtökohtana on että olemassaoleva infra ja rakennuskanta säilytetään ja hyödynnetään, toivottomia tapauksia lukuunottamatta. Kuitenkin on huomattava että jos nykyisiä rakennuksia poistetaan on nykyisille asukkaille suunniteltava uudet asunnot.

Liikennväyliä saa siirtää muttei poistaa. Moottoriteitä saa muutta bulevardeiksi. Varmasti jossain vaiheessa käsittellään myös joukkoliikenteen uudelleenjärjestelyitä ja nämä pyritään ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa.

Virkistysalueet, hajurakometsät, pihat, luonnonsuojelualueet, golfradat, siirtolapuutarhat eivät ole pyhiä. Toki virkistysalueet otetaan huomioon. On tärkeä että kaupungissa on luontoa, mutta lähtökohtana ei voi olla että kaupungissa voi harjoittaa maa ja metsätaloutta. Virkistysalueiden tulee olla oikein mitoitettuja niin ettei ne dominoi maisemaa. Periaatteena on puisto kaupungissa, eikä kaupunki puistossa.

On kuitenkin alueita johon ei tulisi kajota. Näitä ovat esimerkiksi Senaatintorin ympäristö, Suomenlinna sekä Seurasaari.

Miksi Neljäsataatuhatta?

Uudenmaan liitto ennusteen mukaan pääkaupunkiseudulle muuttaa 400000 uutta asukasta vuoteen 2050 mennessä. Ellei asuntorakentamista tehdä organisoidusti on selvä että yhdyskuntarakenne hajautuu entisestään. Kuitenkin virallisilta tahoilta esitetyt ratkaisut ovat olleet yhdyskuntarakennetta hajauttavia sekä perustamiskustannuksiltaan kalliita. Nämä Histat ja Östersundomit, suunnitelluista joukkoliikenneratkaisuista huolimatta, olisivat auttamatta yksityisautoiluun perustuvia.

Monissa yhteyksissä on hieman provosoiden heitetty ilmaan ajatus pääkaupunkiseudun ydinalueiden tiivistämisestä niin, että sinne mahtuisi nämä uudet 400000 asukasta. Siis täysin ilman Östersundomin tapaisten alueiden ottamista nykyistä laajempaan asumiskäyttöön. Eri menetelmiäkin on esitetty useita, esimerkiksi lähiöiden lisärakentamista sekä moottoriteiden muuttamista kaupunkibulevardeiksi.

Kaupunki on myös aloittanut esikaupunkien renessanssi-ohjelman, joka tähtää samaan. Kuitenkin tämä ohjelma on vain yleisellä ja yleiskaava tasolla, eli mitään varsinaista suunnitelmaa ei ole olemassa. Ohjelmassa on ideoitu tiivistämismenetelmiä kuten hajurakopuistojen ja pysäköintialueiden ottaminen rakentamiskäyttöön, kerrostalojen korottaminen sekä moottoriteiden kattaminen kannella.

Esittämäni suunnitelman tarkoitus ei ole olla realistinen nykytilanteessa, enkä ehdotakkaan näin ehdotonta täydennysrakentamista. Tarkoituksena on demonstroida, että näin laaja täydennysrakentaminen olisi fyysisesti mahdollista, sekä todistaa vääräksi se niin usein Helsinkiläispolitikoiden toimesta esiintuoma tonttipula.

Olen kuitenkin sitä mieltä että suuri osa näistä neljästäsadastatuhannesta tulisi muutta kehä I sisäpuolelle, loput muuttavat ratojen varsille. Ihmiset nimittäin yleisesti haluavat asua mahdollisimman lähellä keskustaa. Selvimmin tästä puhuu asuntojen hinnat.