Mitä kotikaupunginosalta halutaan?

 Vuonna 2010 valmistunut Urbaani Onni -tutkimushanke herätti silloin paljon huomiota. Esimerkiksi tulosten perusteella voitiin päätellä että tiiviissä kaupunkirakenteessa asuvat olivat tyytyväisempiä kaupunginoisiinsa kuin lähiöissä asuvat. Selvityksen tuloksista saatiin jälleen kerran tietoa siitä miten kaupunkiasuminen on haluttu asumismuoto ja että siitä aidosta tiiviistä kaupungista on Helsingissä pulaa. 

Tutkimus tehtiin kysymällä tutkimusalueiden asukkailta tietoa asuinalueidensa laadullisista piirteistä. Normaaleista kyselytutkimuksista poiketen vastaukset annettiin merkitsemällä pisteitä kartalle, jonka avulla saatiin ns. pehmoGIS aineistoa. Eräs kiinnostava kysymys liittyi onnen paikkoihin. Tässä sai merkitä niitä paikkoja jossa vastaaja on onnellinen. On loogista ajatella että nämä paikat ovat myös laadullisesti hyviä, eli sellaisia mitä asukkaat erityisesti haluavat asuinalueellaan olevan. Tutkimuksessa onnen paikkoja on käsitelty lähinnä kategorisoimalla eri havainnot, mutta tarkastelu on tehty koko aineistosta eikä niinkään kaupunginosittain.

Alla on kuvakaappaukset jokaiselta tutkimusalueelta ja selvitykset siitä mitä kartoista mielestäni voi päätellä. Sinisillä ympyröillä on korostettu vesistöihin liittyvät onnen paikat, vihreillä metsät tai hoidetut puistot ja harmailla avokalliot. Osassa kohteissa on useampi piirre samaan aikaan joten näitä ei kannata tuijottaa pelkän värin perusteella. Huom: Kartat eivät ole samassa mittakaavassa.

Suuri osa Etu-Töölön pisteista ovat rannoilla. Asutuksen läheisyydestä ei tunnu olevan erityistä haittaa kuten kuten Merikannontien varren pistekeskittymä osoittaa. Väiskin sekä Temppeliaukion kalliolla on myös pistekeskittymät. Tavallisissa hoidetuissa puistoissa on joitain hajapisteitä.

Kannelmäessä pisteet keskittyvät Mätäjokilaakson varteen. Vanhan Kannelmäen keskellä oleva lähes luonnontilassa oleva puisto on myös kerännyt jonkunverran pisteitä.

Pohjois-Haagassa metsät vievät selvän voiton, tosin täällä ei juuri muuta ole kuin metsää.

Mellunmäessä metsät keräävät pisteet. Selkeät keskittymät puuttuvat.

Kontulassa pitkälti sama tilanne kuin Mellunmäessä.

Leppävaarassa Kaivoskallion/Urheilupuiston alue sekä Sello kerää paljon pisteitä. Luonnonalueetkin keräävät suhteellisen paljon pisteitä. Tarvaspääkin tuntuu olevan suosittu vaikka etäisyyttä sinne on yli 2 kilometriä.

Soukassa lähes kaikki pisteet ovat rannassa, lisäksi rannassa sijaitseva Kasakallio on suosittu Onnen Paikka.

Suvelassa monet pisteet liittyvät laajoihin metsä-alueisiin.

Kalliossa pidetään ranta-alueista, tosin Sörnäisten-rantatien alue on ei oikein houkuttele. Lisäksi pienet urbaanit puistot kuten Karhupuisto sekä Torkkelinpuistikko ovat suosittuja. Kuten Etu-Töölössä, monet puistot ovat kuitenkin lähes kokonaan vailla pisteitä.

Matinkylässä jälleen lähes kaikki pisteet ovat rannalla. Hajurakometsiköistä ei muodostu Onnen Paikkoja.

Yhteenvetona voisi sanoa että jos asuinalueen lähellä on rantaa tai kallioita, muodostuu niistä helposti alueen suosituimpia ajanviettoalueita. Teoriani mukaan ihmiset hakeutuvat paikkoihin missä on voimakkaat kontrastit. Kontrastit veden ja maan välillä, voimakkaat korkeuserot (ja näköalat). Tietyissä tilanteissa kontrasti kaupunkirakenteen ja puiston/kallion välillä voi myös toimia. Paikoista kuitenkin osa valikoituu ihmisten mielissä selkeästi toisia paremmiksi. Voidaan siis sanoa että näissä paikoissa on tietynlainen hierarkia ja että suurin osa ihmisistä ovat samaa mieltä siitä mikä on hyvä paikka. Paikan pitää myös olla havaittavissa; metsässä selkeitä paikkoja ei välttämättä ole, kun taas kallion huippu tai rantaviiva on selkeästi määriteltävissä.

Toisaalta myös paikat jotka toimivat kohtaamispaikkoina saattavat houkutella pelkästään sen perusteella että näissä käy paljon ihmisiä. Esimerkiksi Kallion Karhupuisto ja Torkkelinpuisto keräsivät runsaasti pisteitä kun taas viereiset Pengerpuisto, Ässärinne sekä Kallion kirkon puisto eivät juurikaan keränneet pisteitä. Voi olla että Karhupuiston suosio perustuu siihen että se toimii kohtaamispaikkana.

Rantapuistojen pisteet ovat harvoin yli 50 metriä rannasta. Tästä voisi päätellä että optimaalisin rantapuisto on suhteellisen kapea. Toki useassa tapauksessa rantapuistoa rajaavat kadut, jotka saattavat työntää puiston painopistettä lähemmäs rantaa. Liian leveä puisto johtaa kuitenkin väistämättä tehottomaan maankäyttöön.

Ei saa kuitenkaan unohtaa että näitä "huonompiakin" puistoalueita usein tarvitaan. Ne parantavat asukkaiden elinympäristöä usealla tavalla, vaikka aikaa viettämään mentäisikin toiseen paikkaan. Esimerkiksi leikkipuistot ja koirankakatuspaikat tulisi sijaita lähellä asuinpaikkaa. Näitä ei kuitenkaan tulisi ylimitoittaa; puiston ei tarvitse olla korttelin kokoinen.

Edellä esitettyjä asioita tulisi myös ottaa huomioon uusien alueiden suunnittelussa. Nykyisen suunnitteluparadigman mukaan on lähes mahdotonta rakentaa korttelia joka ei rajautuisi ainakin yhteen puistoon. Puistojen suuri määrä nostaa rakennuskustannuksia ja samalla pienentää rakennustehokkuutta ja asukastiheyttä joka toisaalta johtaa huonompaan palvelurakenteeseen. Alla, hieman myöhäistä, jo käynnissä oleviin hankkeisiin kohdistuvaa kritiikkiä.

Kalasatamassa tehdään kanavien avulla lisää sitä haluttua rantaviivaa. Puistot on kuitenkin pääosin sijoitettu mahdollisimman kauas rannasta. Kalasataman keskuksen eteläpuolella oleva suurehko puisto tuntuu myös hieman ylimitoitetulta tai jopa kokonaan turhalta. Esimerkiksi Etu-Töölön ja Kallion rannan läheisyydessä olevat puistot eivät juurikaan pisteitä keränneet (Ilolan puisto, Hesperian Esplanadi, Finlandiatalon ympäristö). Pohjoisosan rantapuisto on ylimitoitettu, lisäksi kortteliryhmien välissä on outoja hajurakopuistoja; tiivistämällä saisi parempaa.

Länisataman toiminnot lienevät syynä sille että päädyttiin Hyväntoivonpuistoon joka on sijeituttu eteläreunaa lukuunottamatta kauas rannoista. Puisto on todella suuri. Lisäksi on päädytty rakentamaan vielä urheilupuisto erikseen. Jalkapallokentät mahtuisivat pienellä rukkauksella myös Hyväntoivonpuistoon, jolloin asutusta saataisiin mahtumaan huomattavasti nykyistä enemmän. Myös Crusellin sillan länsipuolella oleva niemen keskellä oleva puisto herättää minussa ihmetystä. Korttelit ovat kuitenkin rannalla, tarvitaanko viereen myös puisto?

Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa on kuitenkin paljon hyvää. Mutta jos pitää silmät auki sille mitä asukkaat haluavat asuinalueiltaan huomaisi että sitä rantaa tulisi hyödyntää nykyistä tehokkaammin. Ranta tuo niin paljon lisäarvoa asuinalueelle että muista puistoista voidaan karsia. Kannattaisi laittaa niitä puistorakentamisen paukkuja mieluummin sisämaassa sijaitseviin kaupunginossiin.