Tiivistetään viisaasti - kopioinnista konvertointiin

Pääkaupunkiseudulla on vihdoinkin herätty tarpeeseen täydennysrakentaa aikoinaan väljiksi rakennettuja lähiöitä. Lähiörakentamisen ajoista kaupunkirakentamisen ideaalit ovat muuttuneet voimakkaasti. On sittemmin taas ymmärretty tiiviin kaupunkirakenteen edut, kuten lyhyet etäisyydet ja paremmat lähipalvelut. Valitettavasti täydennysrakentamista ei kuitenkaan tehdä tehokkaasti, vaan yleensä täydennysrakennussuunnitelmissa jatketaan lähiön alkuperäistä, väljää rakennetta. Näin tehdään kaupunkikuvallisista syistä; halutaan säilyttää lähiön alkuperäinen luonne, sijoittamalla rakennukset samalla tavalla kuin aikaisemmin. Tämä ajattelutapa on lyhytnäköistä, sillä se rajoittaa täydennysrakennuspotentiaalia huomattavasti sekä estää tehokkaamman täydennysrakentamisen myöhemmin. Lisäksi se on myös kaupunkikuvan suojelun kannalta arvelluttavaa. Uudisrakennusten myötä tärvellään joka tapauksessa alueen alkuperäistä luonnetta ja suojeluarvoja, vaikka rakennukset sijoittelultaan sulautuvaisivatkin alkuperäiseen, sillä yleensä ne eivät ulkonäöltään sovi vanhan rakennuskannan keskelle.

Erääksi kohteeksi on valittu Länsi-Herttoniemen vanha lähiöalue. Sinne on sijoitettu rakentamista noin 1600 asukkaalle. Ehdotettu rakennusten sijoittelu on pääosin tyypillistä vanhan rakenteen kopiontia.

Varteenotettava vaihtoehto olisi vapaampi ja tehokkaampi täydennysrakentaminen mutta rajatummalla aluella. Vastapainoksi säästettäisiin laajempia kokonaisuuksia alkuperäisestä lähiöstä sekä sen viheralueista. Ideaalitilanteessa säästettävät alueet ovat lähiön syrjäisillä reunoilla kun taas täydennysrakentaminen keskitetään hyvien joukkoliikenneyhteyksien ja palveluiden lähelle. Tätä on ehdottanut ruotsalainen arkkitehtuurihistorioitsia Henrik Nerlund. Hän on keksinyt kolmelle täydennysrakennustavalle omat nimikkeet: konservointiin, kopiointiin ja konvertointiin. Konservointi pyrkii säilyttämään lähiön luonteen mahdollisimman autenttisena. Esimerkiksi puistoaluita ei oteta rakennuskäyttöön. Näitä rakennuskohteita ei juurikaan ole, kyseeseen saattaa tulla esimerkiksi rakentamatta jääneet tontit, ostoskeskusten laajennukset tai talojen korottamiset. Kopioinnilla hän tarkoittaa vanhan lähiörakenteen imitointia. Rakennukset sijoitetaan samalla tavalla kuin aikaisemmin, mutta käyttöön otetaan myös puistoalueita. Kuten aikaisemmin mainitsin, lähiörakentamisen tehottomuuden takia tälläkään tavalla ei kuitenkaan saavuteta mitään merkittävää täydennysrakennuspotentiaalia.

Konvertoinnilla tarkoitetaaan tarkoitetaan lähiön kokonaista tai osittaista muodonmuutosta. Kyse ei ole vanhojen rakennusten purkamisesta ja uusien rakentamisesta tilalle, vaan vanhat rakennukset voidaan ottaa osaksi uutta rakennetta. Syntyy uudenlainen ajallisesti kerrostunut kaupunginosa. Tämä rakennustapa vaatii ajattelutavan muutosta. Sen sijaan että suojellaan menneisyyttä tässä luodaan jotain uutta.

Esitetyt 1600 asukasta mahtuisivat myös muutamaan Siilitien metroaseman yhteyteen sijoitettuun kaupunkikortteliin (keskimäärin 5 kerrosta.), jos täydennysrakennuskeinona käytetään konvertointia. Lähiympäristö muuttuisi radikaalisti, mutta kokonaisuuden kannalta katsottuna suurempi osuus Länsi-Herttoniemestä ja sen virkistysalueista jäisi ennalleen ja kaikki asunnot sijaitsevat metroaseman välittömässä läheisyydessä. Pohjoisimman korttelin tieltä jyrätyt päiväkotirakennukset voidaan korvata uudisrakennusten kivijalkaan sijoitetuilla uusilla tiloilla. 

Sekä kopiointiaa ja konvertointiaa täydennysrakennuskeinoina tarvitaan ja niillä on molemmilla paikkansa kaupunkisuunnittelijan keinovalikoimassa. Uskon silti että konvertoiminen tulee ottamaan nykyistä suuremman roolin, sillä se voi tosissaan kilpailla esimerkiksi aluerakentamisen kanssa myös tuotettujen asuntojen määrässä.

Vertailukuvat samassa mittakaavassa.