Mitä Helsingissä voisi oppia Tukholman toreista?

Tänä kesänä olen viettänyt pitkiä aikoja Tukholmassa. Vaikka olin vieraillut Tukholmassa useita kertoja aikaisemmin risteilyturistina, en ollut oikeastaan nähnyt kaupunkia juuri ollenkaan. Olen siis saanut tutustua uudelleen tähän vanhaan suosikkiin. Tukholmassa on kaupunkisuunnittelijalle paljon opittavaa niin hyvässä kuin pahassa. Tukholmassa on tarjolla kaikkea keskiaikaisesta asemakaavasta massiivisiin betonilähiöihin. Oikeastaan vain tiivis pilvenpiirtäjäalue puuttuu, mutta eiköhän sinne sellainenkin jossain vaiheessa nouse. Kun vierailee ulkomaisessa suurkaupungeissa alkaa helposti vertailemaan sitä omaan kotikaupunkiin. Spontaanisti Tukholmasta tulee mieleen laajempi tiivisti rakennettu kantakaupunki, vilkas vanha kaupunki, laaja metroverkko ja keskustan massiiviset liikennejärjestelyt.

Kesän reissuillani jäi erityisesti mieleen Helsinkiläisestä ajatustavasta poikkeava suhtautuminen toreihin. Otaksun että Tukholmassa on suhteessa vähemmän toreja kuin Helsingissä. Lisäksi ne ovat keskimäärin pienempiä mutta jossain märin eloisampia ja toimivampia kuin Helsingin torit. Mutta ehkä tärkein ero oli se että torit olivat suunniteltu käytettäviksi koko päivänä, ei pelkästään torimyynnin aikana. Tukholman torit eivät tunnu vilkkaiden katujen ympäröimiltä yhdistetyiltä torimyynti- ja pysäköintialueilta kuten Helsingissä, vaan toreille on tuotu toimintoja (ei pelkästään tapahtumia) jotka pitävät torit elävinä koko päivän. Elävyys ei ole itsetarkoitus sinänsä, vaan se että tori tuo lisäarvoa ihmisten arkeen. Elävyys pitkin päivää osoittaa että tori antaa lisäarvoa myös torikaupan ulkopuolella.

Lähes jokaisella torilla Tukholmassa on pysyviä ravintola- tai kahvilapaviljonkeja torilla ja/tai ravintoloita torin laidalla joiden terassit jatkuivat varsinaiselle torille. Helsingissä ainoastaan Narinkkatorilla ja Lasipalatsinaukiolla on tämänkaltaiset järjestelyt. Helsingissä ongelman juuri on ajatus siitä ettei toria voi käyttää muuhun kuin torikauppaan. Siksi torialueet voi helsinkiläisittäin huoletta ympäröidä kaduilla, jotka estävät ravintolaterassien laajentamista torille. Ravintolapaviljonkien puute selittynee samalla ajatustavalla.

Östermalmstorg. Torilla on pari ravintolaa ja torikauppaa. Torin vieressä on kauppahalli. Torin etelä- ja pohjoispuolisilla kaduilla liikenne on rajoitettu huoltoajoon, lisäksi liikenne on rauhoitettu visuaalisin keinoin.

Hötorget. Ilmeisesti Tukholman vilkkain kauppatori, aivan keskustassa. Pinta-alaltaan 1/7 Hakaniemen torista (liikennealueet laskettuna mukaan). Autoliikennettä on vain yhdellä reunalla.

Mariatorget. Tämä tori muutettiin puistoksi jo vuonna 1905, Helsingissä kauppatoreja perustettiin innokkaasti vielä pitkään tämän jälkeen.

Sergels torg. Ei ehkä miellyttävin paikka Tukholmassa, mutta T-centralenin läheisyys takaa ettei aukio ole koskaan tyhjä. Kuva on myös hyvä osoitus siitä että ihminen istuu siellä missä voi.

Kungsträdgården. Blogiani seuranneet saattavat muistavaa että Kungsträdgården oli Hakaniemien toria koskeneen suunnitelmani esikuva. Virallisesti se siis on puutarha tai puisto mutta käytännössä sitä käytetään myös kaikenlaisten tapahtumien järjestämiseen. Voisi ehkä luonnehtia Kauppatorin ja Esplanadin fuusioksi.

Kungsträdgården. Lehmusten lomassa on useita ravintolapaviljonkeja. Kivipäällysteisenä aukio sopii tapahtumien järjestämiseen, mutta puut luovat puistomaisen tunnelman.

Kungsträdgården. Puut rajaavat tilaa, jolloin jättiläismäinen aukio tuntuu inhimillisen kokoiselta.

Medborgarplatsen. Kivipäällysteistä toria pehmentämään on tuotu kivireunoin aidattu tekonurmi. Viihtyisyydessään tekonurmi ei aivan vielä riitä piknik tasolle, mutta kivreunat (ja muut istuimet) luovat luonnollisen paikan oleskella.

Torikauppaa Tukholman lähiöissä. Brommaplanilla myytiin päivittäin vihanneksia ja hedelmiä.

Torikauppaa vaikuttaisi olevan enemmän Helsingissä kuin Tukholmassa, ainakin itse sain tämän vaikutelman. Tästä onkin syytä olla ylpeä Helsingissä. Kauppatorista on muodostunut eräänlainen turistinähtävyys ja turisteille suunnattuja tuotteita myydäänkin yhä useammasta kojusta. Tämä kehitys on aika luonnollista jos huomioi että Helsingistä puuttuu turistipalveluihin keskittynyt vanhakaupunki. Tukholmassa taas Vanhakaupunki on pullollaan turistikrääsää myyviä liikkeitä, joten sitä samaa krääsää on ehkä turha myydä toreilla.

Miten Helsingin toreja tulisi jatkossa kehittää? Ensinnäkin pitäisi päästä eroon ajatustavasta, jossa torit ovat lähinnä torikauppaa, massatapahtumia tai pysäköintiä varten. Helsingin keskustan uusilla toreilla, kuten Narinkkatorilla, Lasipalatsinaukiolla ja Kansalaistorilla on toki panostettu aikaisempaa enemmän viihtyisyyteen ja oleskelun mahdollistamiseen, mutta miksi vanhoja toreja ei ole kehitetty samaan suuntaan? Esimerkiksi Rautatientorilla ei ole ollut torikauppaa sitten 1920-luvun, onko todellakin välttämätöntä että koko tori on noppakivillä päällystetty?

Pelkkien tapahtumien takia on mielestäni turhaa rakentaa tori. Torilla pitää olla jokin pysyvä funktio, sen täytyy olla viihtyisä ja toimiva osa kaupunkia myös silloin kun tapahtumia ei järjestetä. Usein tuntuu unohtuvan myös se että tapahtumia ei välttämättä tarvitse järjestää toreilla, vaan niitä järjestetään myös kaduilla ja puistoissa. Eräs hyvä esimerkki on takavuosina Esplanadin puistossa järjestetyt Tuomaan markkinat. Se oli mielestäni tunnelmallisempi paikka järjestää joulumarkkinat kuin pompöösi Senaatintori. Tämän takia olen sitä mieltä että Kansalaistori (terassiosuuden suhteellisen hyvästä onnistumisesta huolimatta) on virhe. Panostukset olisi ennemmin kannattanut tehdä nykyisten torien kehittämiseen, toreista ja muista suurista tapahtumapaikoista kun ei Helsingissä ole pulaa.

Helsinkiläistä suhtautumista toreihin kuvaa hyvin Töölöntorin kohtalo. Torikauppa torilla on hiipumassa, joten torille tarvitaan vaihtoehtoinen käyttötarkoitus. Koska torille noin kaukana keskustasta on vaikea saada mitään tapahtumia, jää jäljelle vain kolmas vaihtoehto, eli pysäköintialueeksi muuttaminen. Jos toria aidosti haluttaisiin kehittää, tulisi torin ja ympäröivien rakennusten yhteyttä toisiinsa parantaa, eli käytännössä vähentää katujen estevaikutusta ja/tai poistaa osa toria ympäröivistä kaduista kokonaan. Tällöin kaupat ja ravintolat voisivat laajentaa toimintaansa torille. Nykyisin kaikki on tehty pysäköintipaikkojen määrän maksimoimiseen, minkä seurauksena torin kaikissa kulmissa ei edes ole suojateitä.

En ole neljäsataatuhatta-hengessä suunnittelemassa toreja täyteen rakennuksia, sillä uskon että niillä voisi olla aukioina nykyistä suurempi merkitys, unohtamatta kulttuurihistoriallisia arvoja. Sen sijaan saatan suunnitella toreille uusia rakennuksia ja toimintoja, tai mahdollisesti muuttaa kokonaan puistoksi Tukholman Mariatorgetin tapaan.

Eräitä toreja Tukholmassa. Ylärivi: Stortorget (55x30), Östermalmstorg (90x60),
Medborgarplatsen (120x110) & Björns trädgård (130x120).
Toinen rivi: Kungsträdgården (400x115), Norrmalmstorg (85x80), Hötorget (85x65).
Kolmas rivi: Sergels torg (175x85).
Alarivi: Mariatorget (165x80), Södermalmstorg & Slussplan (270x140).

Eräitä toreja Helsingissä. Ylärivi: Kasarmintori (115x105), Kansalaistori (200x100?),
Narinkkatori (120x80) & Lasipalatsinaukio (90x60).
Toinen rivi: Kampintori (100x90), Fredrikintori (75x35), Senaatintori (160x100), Rautatientori (190x160).
Kolmas rivi: Hakaniementori (200x190), Hietalahdentori (120x110), Töölöntori (155x70).
Alarivi: Esplanadi (380x80) & Kauppatori (300x100).