Hakaniemen tori

Kallio-liike järjesti vastikään Sykkivä Hakaniemi -ideakilpailun, jossa Hakaniemen sai suunnitella uudestaan. Tulokset ratkeavat tänään, Kallion kirjastossa kello 12-15 järjestettävässä yleisölle avoimessa tilaisuudessa.

Oma ehdotukseni on seuraavanlainen:

Pähkinänkuoressa:

Rakennustehokkuus: 1,47

Asukastiheys: 26 700 as/km2

Alue: 92 000 m2

Rakennusala: 27 900 m2

Kerrosala: 135 000 m2

Asukasmäärä: 2 460

Työpaikkoja: 500

Kilpailuehdotus ”Kungsan”

Hakaniemen ongelmat keskittyvät suurilta osin Hakaniementoriin. Ongelmia on useita, mutta niihin on onneksi myös ratkaisut. Inspiraatio kilpailuehdotukseen on saatu pitkälti Tukholman Kungsträdgårdenista, joka kooltaan ja sijainniltaan veden ääressä vastaa Hakaniementoria.

-          Tori on nykyisellään kaupunkitilana ankea. Torilla harvoin liikkuu tarpeeksi ihmisiä, jotta se tuntuisi eloisalta ja vilkkaalta markkinapaikalta. Toria tulisi pienentää fyysisesti uudisrakennusten avulla sekä rytmittää puurivien avulla pienempiin lohkoihin, jotta tori tuntuisi kiinnostavalta myös tyhjänä.

-          Tori on liikennetilan ympäröimä, siksi aukiota ympäröivät rakennukset eivät toiminnoillaan elävöitä toria vaan pelkästään viereisiä jalkakäytäviä. Torin ainut todellinen rakennus, Hakaniemen halli on rakennuksena liian umpinainen, jotta se toisi torille elämää. Siltasaarenkadulle on vaikea tehdä juuri mitään runsaan liikenteen takia. Hakaniemen torikatu sekä Hakaniemenranta ovat kuitenkin merkitykseltään vähäisempiä. Hakaniemen torikatu voidaan poistaa Sörnäisten rantatieltä etelään kokonaan, Hakaniemenranta 1+1 -kaistaiseksi tai pihakaduksi. Tori voidaan myös osittain eristää erilliseksi tilaksi Siltasaarenkadun liikennealueesta esimerkiksi puilla. Vaikkei tämä suoranaisesti vähentäisi esimerkiksi melua, voisi se rauhoittaa tilaa visualisesti.

-          Torilta puuttuu oleskeluun sopivat paikat. Tori on kauttaaltaan päällystetty nupukivillä eikä torilla ole edes katukalusteita tai muita rakennelmia jossa voi istua ja nauttia. Sama koskee Hakaniemen torikadun ja Viherniemenkadun välistä puistikkoa, joka on pelkkää hiekkakenttää. Torille voidaan tehdä esimerkiksi piknikruohikoita tai reunustettuja kukkapenkkejä. Reunukset kannattaa tehdä istuttaviksi. Myös penkkejä voi harkita, mutta usein pysyvillä rakenteilla saadaan paljon aikaiseksi.

-          Torimyynti on tehokas elävöittäjä, mutta toimintona suhteellisen lyhytaikainen. Torilta puuttuvat iltatoiminnot kokonaan. Torille voidaan rakentaa paviljonkeja, jossa voi olla pysyviä myyntitoimintoja sekä ravintola ja kahvilapalveluita. Lisäksi torille tulisi luoda mahdollisuus yleisötapahtumille esimerkiksi esiintymislavan muodossa.

-          Hakaniemen korttelirakenne ohjaa suuren osan jalankulkijoista torin ohi (kuva 1). Jos on kävelemässä keskustaan, on järkevintä kävellä Hämeenkatua ja sitten Pitkänsillan yli. Hämeentie toimii tässä suhteessa eräänlaisena vedenjakajana. Hämeentien länsipuolella asuvan enemmistön kannattaa kävellä länsilaitaa, eivätkä he silloin ”eksy” torille ainoastaan itäpuolen asukkaille on luonnollista kävellä torin puolella. Spontaaniutta ei kannata aliarvioida; jos tori olisi kätevästi matkalla, saataisiin torille myös enemmän asiakkaita. Tähän löytyy kaksi ratkaisumallia (kuva 2). Ensinnäkin Hämeentien itäpuolelle tulisi rakentaa lisää asuntoja. Varsinkin Sörnäisten rantatien varrelle sekä Hakaniemenrantaan mahtuisi merkittävästi lisärakentamista. Toinen keino on muuttaa Hakaniementorin kautta kävelyn nykyistä houkuttelevammaksi. Tulisi siis luoda yhtenäinen kävelyreitti Hämeentien länsipuolelta itään. Tämä voitaisiin toteuttaa muuttamalla Toinen linja Arenan talon kohdalla ja Hakaniemen torikatu kävelykaduiksi sekä parantamalla John Stenbergin rannan kävely olosuhteita. Mahdollisesti Pitkälle sillan rinnalle voisi myös rakentaa kävelysillan.

Kuva 1. Jalankulkulaskelmien tulos: jalankulkuvirrat ovat paljon voimakkaampia siltasaarenkadun länsireunalla. (kuva: Helsingin KSV)

Kuva 2. Torin ja Merihaan väliin mahtuu uudisrakentamista noin 2000 - 2500 asukkaalle (punaiset rakennukset). Purku-uhan alla oleva Hakaniemen silta kannattaa rakentaa uudelleen hieman idemmäksi, jolloin nykyiselle paikalle mahtuu uudisrakennuksia. Vihreällä on piirretty jalankulkijoiden laatukäytävä, joka alkaisi Arenan talolta ja jatkuisi torin yli John Stenbergin rantaan ja siitä uutta jalankulkusiltaa Kruunuhaan puolelle.

Kuva 3 Toripaviljongit on sulautettu puurivien väliin. Ruohikoita on torin keskiosilla suuren vesialtaan ympärillä. Etelälaidassa on esiintymislava.  Uudisrakennukset pienentävät toria hieman ja puurivit jakavat sen helpommin hallittaviin lohkoihin. Lisäksi puukujat muodostavat miellyttävän kävely-ympäristön.

Kuva 4. Myyntitelttojen sijoitteluvaihtoehtoja: puukujien välissä tai torin aukealla osalla.

Sillan siirtämisestä ja autokorjaamo-pysäköintihallirakennuksen purkamisen avulla vapautuu runsaasti tilaa uusille rakennuksille. Lisäksi muutama vähemmän käytetty aukio voidaan täydennysrakentaa.

Linnanmäki

Rautatieaseman pohjoispuolella on kantakaupunki yhä jakautunut kahteen osaan, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Lännessä ylemmän keskiluokan Töölö, idässä opiskelijoiden ja nuorten Kallio. Henkinen raja on viime vuosina hälvennyt mutta elää kuitenkin vielä vahvasti poikkeavan ikärakenteen takia. Sinänsä kaupunginosien poikkeavissa profiileissa ei ole mitään haitallista, tässä tapauksessa ne voivat olla peräti vahvuuksia. Näiden kaupunginosien välille on syntynyt aitoa erillaisuutta, ei lähiöiden päälleliimattua "omaleimaisuutta".

Fyysinen kahtiajako ei kuitenkaan kaupungin toiminnallisuuden näkökulmasta ole hyvä asia, eikä se ole mikään edellytys alueiden erillaisuudelle. Jatkuvalla kaupunkirakenteella saadaan aikaan turvallista ja viihtyisää kaupunkitilaa, jossa palvelut ovat kaikkien lähellä.

Päämääränäni on minimoida kaupungin raja-alueet. Nämä jäävät yleensä syrjäisiksi ja palveluiden kannalta huonoiksi alueiksi. Tässä suunnitelmassa oli kuitenkin tehtävä poikkeus; kaikkia puistoja ei kuitenkaan ole mielekästä ottaa rakennuskäyttöön, joten kaupunginosasta tuli puistoja ympäröivä verkko. Luotan yksinkertaisesti siihen että kantakaupungin laajentuessa myös tälläiset kapeat kaupunkikaistaleet pysyvät vilkkaina ja eloisina. Mielestäni tämä ajatus on myös perusteltu; paikalla risteävät Pasilan ja keskustan yhdistävä akseli sekä Vallilan ja Kallion länteen yhdistävät akselit. Helsinginkadun kohdalle saattaisi lisäksi mahtua pieni Pisaraa korvaava tai täydentävä rautatieasema.

Pähkinänkuoressa:

Rakennustehokkuus: 1,52

Asukastiheys: 27 700 as/km2

Alue: 277 430 m2

Rakennusala: 82 600 m2

Kerrosala: 422 000 m2

Asukasmäärä: 7700

Työpaikkoja: 1400

Sturenkadun ja Helsinginkadun risteys: tulevaisuudessa Helsingin Times Square? ;)

Kotkankadun akseli, ajatuksena oli aluksi tehdä koko kadusta 28 metrin levyinen Bulevardi, mutta päädyin kapeampaan vaihtoehtoon.

Kolmen pääakselin risteämiskohta. Taustalla Keski-Pasilan suunnitelma, etualalla uudistettu Mäntymäen kenttä.

Josafatin kalliot sekä muut Helsinginkadun puistot ovat katujen erottamia ja ympäröimiä. Enemmän iloa niistä olisi asumiskäytössä. Kortteleiden väliin mahtuu kuitenkin viihtyisät korttelipuistot.

Mäntymäen kenttä sekä Linnanmäen ympäristön lisärakentaminen.

Kortteleista ja pihoista

 Kortteleiden koolla on suuri vaikutus kaupunkirakenteen toimivuuteen. Liian suurilla kortteleilla on estevaikutuksia; ne pidentävät kävelyetäisyyksiä, joka taas vähentää ihmisten halua kävellä. Estevaikutus on ongelma varsinkin silloin kun suuri kortteli pidentää etäisyyksiä esimerkiksi joukkoliikennepysäkeille. Myös kaupat saattavat kärsiä mikäli ovat sijoittuneet saavutettavuudeltaan huonoon paikkaan. Kantakaupungissa katuverkko on kuitenkin useimmiten muodostettu siten, ettei suurten kortteleiden vaikutuksia huomaa suoraan, poikkeuksiakin kuitenkin on.

Lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. Korttelin kiertämiseksi joutuu kävelemään 430 metriä, vaikka linnuntietä etäisyys on 170 metriä.

Korttelin koko vaikuttaa myös alueen rakennustehokkuuteen. Jos alue koostuu suurpihakortteleista, nousee rakennustehokkuus kortteleiden pienentyessä. Tämä johtuu siitä, että suurpihakortteleissa nimensä mukaisesti on suuri piha. Jos rakennetaan pieniä kortteleita jäävät pihat pieniksi, mutta katutilan osuus pinta-alasta kasvaa. Sen sijaan perinteisissä kaupunkikortteleissa jossa hyväksytään piharakennukset, kasvaa rakennustehokkuus marginaalisesti kun tehdään suurempia kortteleita.

Alla olevassa kuvassa on suurpihakorttelin koon vaikutus rakennustehokkuuteen havainnollistettu. Korttelin koko on tässä tapauksesta kadunpuolisten seinien etäisyys toisistaan. Diagrammin rakennustehokkuus on laskettu kerrosmäärällä 5 ja katuleveydellä 18 metriä. Nämä eivät ole yhteneväisiä diagrammin alapuolella olevien helsinkiläisten esimerkkikortteleiden kanssa. Kuvien ainoana tehtävänä on havainnollistaa miten suuria vaihteluita kortteleiden koossa on. Esimerkiksi Ruoholahdessa sijaitseva kortteli mahtuisi kokonaisuudessaan Taka-Töölön korttelin sisäpihalle.

Korttelin koko ei kuitenkaan kerro koko tarinaa. On huomioitava se, että suurempi piha antaa mahdollisuuden rakentaa korkeampia taloja tekemättä kuitenkaan pihasta varjoisaa ja pimeää. Alla olevassa esimerkissä katujen ja pihan leveys riippuvat rakennusten korkeuksista. Kadun leveys on sama kuin rakennusten korkeus, pihan leveys on puolitoistakertainen. Pihan pituus on kuitenkin pidetty vakiona. Alle 4 kerroksisissa taloissa on käytetty runkosyvyyttä 10 metriä, neljän kerroksen ja yli taloissa on käytetty 13 metriä. Lisäksi matalien kortteleiden kadut ovat vähintään 8 metriä ja pihat vähintään 15 metriä leveitä.

Korttelin koko riippuu pihan koosta, joten jäljelle jää kysymys pihan oikeasta mitoituksesta. Pitää määritellä miten julkiset puistot ja puolijulkiset/yksityiset pihat ovat tasapainossa. Varmasti jotkut ovat sitä mieltä ettei kerrostaloissa tarvita muuta kuin valopihaa, itse en ole asiasta täysin varma. Tulevissa suunnitelmissani tulen kuitenkin soveltuvin osin siirtymään entistä pienempiin kortteleihin, korkeamman rakennustehokkuuden takia.

Mitä tehdä Turunväylälle?

Turunväylän alku on ympäröivän kaupunkirakenteen ongelma ja siten myös ympäristön asukkaiden ongelma. Vaikka Munkkivuorta täydennysrakennettaisiin kuten edellisessä blogauksessa ehdotin, ei tämä kuitenkaan vaikuttaisi Turunväylästä aiheutuviin estevaikutuksiin, meluun tai kaupunkirakenteen katkeamiseen.

Turunväylän pääasiallisia kehitysvaihtoehtoja on kolme:

• Tunnelointi ja yhdistäminen ns. Pasilanväylään, eli nykyiseen Vihdintiehen/Hakamäentiehen. Tässä ratkaisussa ongelmana on korkea hinta, sekä korkeasta hinnasta johtuva suunnitelmien karsiminen. Käytännössä nykyisissä suunnitelmissa tunneli olisi aivan liian lyhyt, jolloin hankkeella ei olisi parantavaaa vaikutusta kaupunkirakenteen kannalta. Lyhyt tunneli ei juurikaan mahdollistaisi lisärakentamista alueelle eikä se siten yhdistäisi kaupunginosia. Etuna on kuitenkin sujuvampi ja tasaisemmin kuormittuva ajoneuvoliikenteen verkko.
• Bulevardisointi, eli nykyisen moottoritien muuttaminen urbaaniksi kaduksi. Osa väylän kaupunkirakenteelle aiheuttamista ongelmista toki jäisi, mutta katu toimisi samalla kaupunkirakennetta yhdistävänä elementtinä, ei pelkästään erottavana. Vaihtoehto mahdollistaisi lisäksi runsaasti lisärakentamista. Ajoneuvoliikenteelle vaihtoehdolla ei olisi juurikaan vaikutuksia.
• Viimeinen vaihtoehto on siirto. Turunväylä siirretään kulkemaan Ison Huopalahden pohjoispuolelta, yhdistyen lopulta Haagan liikenneympyrään. Etuina tässä vaihtoehdossa on Ison Huopalahden vapautuminen virkistyskäyttöön sekä Munkkiniemen ja Munkkivuoren täydellinen yhdistyminen. Lisäksi ajoneuvoliikenteen etuna on suoraviivaisempi liittyminen Pasilanväylään bulevardivaihtoehtoon tai nykytilanteeseen verrattuna.

 Tässä suunnitelmassa päädyin siirtoon, sillä ajatuksena on kaupunkirakenteen laajentaminen Taliin joka tapauksessa. Talin alueen pääväylät voisivat samalla hoitaa Turunväylän nykyiset tehtävät. Samalla alueen rannat vapautetaan vilkkaista väylistä, jolloin myös virkistysalueiden painopiste voi siirtyä rannoille.

Suunnittelun perustana oleva pääkatuverkosto. Katujen linjauksiin saattaa tulla vielä suuriakin 

muutoksia mutta periaate säilynnee samana.

Pähkinänkuoressa:
Aluetehokkuus: 1,57
Asukastiheys: 24900 as/km^2
Alue: 381112 m2 *
Rakennusala:  114000 m2
Kerrosala: 597500 m2
Asukasmäärä: 9500
Työpaikkoja: 3300
 *vain rakennettu alue (siniset rakennukset)

 Kantavana ajatuksena suunnitelmassa on Munkkiniemen ja Munkkivuoren katuverkostojen yhdistäminen mahdollisimman luontevalla tavalla. Yhdistäviä katuja on suunnitelmassa Huopalahdentien lisäksi kuusi. Näitä voi verrata nykytilanteeseen: Professorintien siltaan sekä yhteen alikulkukäytävään. Ajatuksena on myös ollut keskittää korkeammat talot pääväylien varteen melusuojaksi. Sinänsä esimerkiksi Munkkiniemen puistotien ajatuksena ei ole olla raskaasti liikennöity ajonevoliikenteen pääväylä, vaan se jää nykyisenkaltaiseksi kaksikaistaiseksi kaduksi.

Munkkivuoren ja Talinrannan yhdistäminen tapahtuu Munkkivuorta käsittelevän sarjan kolmannessa osassa.

 

Huopalahdentietä reunustavat korttelit.

Matalampia kortteleita lävistävät kapeat kujat.

Munkkiniemenpuistotien jatke

Pääväylien välissä on matalampaa rakentamista, kuten kaupunkipientalokortteleita.

Näkymä etelään

Rakeisuuskuva alueen tähänastisista täydennyksistä.

Munkkivuori

Munkkivuori on eräs Helsingin vanhimmista lähiöistä. Se on rakennettu 50-luvulla lähiöaatteen vielä ollessa tuore. Kaupunkrakenteessa Munkkivuori on kuin saari; ulkosyöttöisenä lähiönä sitä ympäröi varsin leveä Ulvilantie jonka jälkeen alkaa metsävyöhyke. Rakenteellisena saarena Munkkivuori ei järkevällä tavalla liity sitä ympäröiviin kaupunginosiin. Munkkiniemestä sen erottaa Turunväylä, mutta siihen, miksei Talinrantaa ole ole rakenteellisesti liitetty Munkkivuoreen, on vaikea löytää järjellistä vastausta.

Usein uusia kaupunginosia esiteltäessä kuulee sanottavan että alue on omaleimainen, käytännössä tämä lähinnä tarkoittaa että alue on fyysisesti erotettu ympäröivistä kaupunginosista. Ehkä taustalla on ollut juuri tämä ajatus; Talinrantaa ei haluttu liittää Munkkivuoreen sillä silloin se olisi mielletty osana Munkkivuorta, eikä omana kaupunginosana. Lähtökohtana tämä ja lähiörakentaminen ylipäänsä, on vain esimerkki ymmärtämättömyydestä kaupungin toiminnallisuutta kohtaan.

Täydennysrakentamisen näkökulmasta Munkkivuori on haastava; harva mutta jatkuva rakenne. Rakennukset on sijoitettu ajan ideaalin mukaisesti maastonmuotoja myötäillen tonttien keskelle. Lisäksi on käytetty paljon tornitaloja tai yksin seisovia pienkerrostaloja. Lähtökohtana suunnitelmassani on kuitenkin ollut, että vanha rakennuskanta säästetään. Tavoitteena on kaupunkirakenteellisesti liittä Munkkivuori viereiseen Talinrantaan ja Munkkiniemeen sekä luoda edellytykset kaupunkirakenteen jatkamiselle Taliin.

Tässä ensimmäisessä osassa esitetään miten Munkkivuoren nykyistä rakennetta voitaisiin täydentää. Munkkivuorta ympäröivät alueet, sekä tavat jolla Munkkivuori voidaan liittää ympäröivään rakenteeseen käsitellään seuraavissa artikkeleissa.

Lähdin purkamaan ongelmaa määrittelemällä Munkkivuorelle uuden liikenneverkon, jonka kautta sain määriteltyä sopivat paikat uudisrakennuksille. Liikenneverkolla tässä tapauksessa tarkoitan lähinnä katutilaa, ottamatta kantaa siihen mitä liikennemuotoja kaduilla lopulta sallitaan. Rakennuksia on saatu mahtumaan sulkemalla avoimia kortteleita sekä muodostamalla pari uutta korttelia. Kerrosalan määrä on tällä tavalla lisätty noin 80%.

Pähkinänkuoressa:
Aluetehokkuus: 0,51 -> 0,95
Asukastiheys: 8160 as/km2 -> 15200 as/km2
Alue: 564000 m2 *
Rakennusala:  ~ 81000 m2 +  65000 m2 = 146000 m2
Kerrosala: 290000 m2 + 250000 m2 = 540000 m2
Asukasmäärä: 4600 + 4000 = 8600
Työpaikkoja: 1600 + 1400 = 3000
 *(vain rakennettu alue)

Uudet rakennukset mustakattoisia, vanhat valkoisia.

Helikopterikuva länteen

Näkymä etelään

Kaupunkien tiheyksistä

 Joukkoliikenneguru Jarrett Walker on kritisoinut tapaa millä kaupunkien asukastiheyksiä vertailemalla, tehdään päätelmiä siitä miten hyvin joukkoliikenne voi palvella kaupunkia. Kaupungit eivät koskaan ole homogenistä massaa, vaan eri alueiden tiheyksissä voi olla suuriakin vaihteluita. Tein vastaavat tiheysprofiilit Helsingistä ja Espoosta. Huomioikaa, että tiedoissa on tilastoharhoja, jotka johtuvat siitä, että olen käyttänyt pienalueita alueita rajatessa. Tämä on ongelma, sillä pienalueisiin lasketaan mukaan paljon viheralueita, jotka ovat asumattomia ja tämä alentaa pienalueen tiheyttä, vaikka itse kaupunginosa olisi tiheästi rakennettu. Huomioikaa myös että Helsingin tiedot ovat vuodelta 2008, eli ennen Östersundomin pakkoliitosta Helsinkiin.

 Helsingin asukastiheys on noin 2800 asukasta neliökilometrillä, Espoon vastaava luku on noin 800. Kummassakin kunnassa, mutta erityisesti Espoossa on suuria, harvaan asuttuja alueita. Alla olevista kaavioista näkee miten Espoon asutus on levittynyt melko tasaisesti alueille, joiden asukastiheys on 300 - 8000 asukasta/ neliökilometri. Helsingissä vain harva asuu alueella, jonka asukastiheys on alle 1000 asukasta. Yli 9000 asukastiheyden alueet ovat kaikki kantakaupungissa.

Alemmassa kaaviossa näkyvä piikki 5000 asukastiheyden kohdalla sisältää pääasiassa vanhoja esikaupunkeja/lähiöitä kuten Lauttasaari, Etelä-Haaga ja Maunula. Piikki 7000 asukastiheyden kohdalla on Katajanokka ja Taka-Töölö, 10000 kohdalla Etu-Töölö ja Kamppi.

 Huomionarvoista on myös se miten Helsingin työpaikat ovat keskittyneempiä kuin asukkaat kun taas Espoossa asiat ovat toisin päin. Tämän taustalla on varmasti useita syitä, yksi osa selitystä on, että pääosa korkeaa tiheyttä vaativista työpaikoista (kuten luova-ala, pienet erikoisliikkeet, pankki- ja rahoitusala) ovat keskittyneet Helsinkiin. Toinen osa selitystä on se että harvat asuinalueet Espoossa eivät pysty ylläpitämään lähipalveluita, joten palvelut tuotetaan keskitetysti aluekeskuksissa ja Helsingissä.

 

Lisäys edelliseen: Vertailu Tukholmaan

Tukholma on Helsinkiä tiivimpi kaupunki lähinnä suuremman kantakaupungin takia; käyrät erkanevat toisustaan kunnolla vasta 5000 asukastiheyden kohdalla. Tukholmassa 30% asukkaista asuu 10000 asukkaan tiheydellä kun taas Helsingissä vastaava luku on alle 15%.

2. lisäys: asutuksen keskittyneisyys pinta-alaan nähden
Lähes 70% Espoon pinta-alasta on alueita joiden asukastiheys on alle 1000 as/km^2 ja 50% alueiden jonka asukastiheys on alle 200 as/km^2. Helsingin ja Tukholman pinta-aloista suurimmassa osassa asukastiheys on yli 1000 as/km^2.

Alemmasta kaaviosta näkee myös miten suurella osalla Espoon pinta-alasta ei asu ketään, kun taas Helsingin ja Tukholman asukkaat ovat jakautuneet tasaisemmin pinta-aloilleen. Jos käyrä on suora kaltevuudella k =1 on asukkaat tasaisesti jakautunut pinta-alan suhteen.

Päivitys: Tampere, Lahti, Turku, Kuopio ja Oulu lisätty
Kaikista keskuskunnista erottuu selkeästi tiivis ydin.

Lähteet:
Perustuu kaupunkien/tilastokeskuksen ylläpitämiin pienaluekohtaisiin tilastoihin.